Spinalonga

Spinalongassa on kaksi tarinaa, kaksi kerrosta, ja ne jakavat saman kapean salmen.

Pinnalla seisoo venetsialainen linnoitus vuodelta 1579. Kun venetsialaiset hallitsivat Kreetaa, he rakensivat saaren ympärille muurin niin paksun että jopa turkkilainen tykkitulitus ei pystynyt sitä murtamaan. Linnoitus piti pintansa lähes 50 vuotta sen jälkeenkin kun muu Kreeta oli jo turkkilaisten käsissä — pieni venetsialainen nappi keskellä Osmanivaltakuntaa. Kun Spinalonga lopulta antautui 1715, se oli viimeinen venetsialainen tukikohta Itä-Välimerellä.

Sitten saari sai uuden, surullisen tehtävän. Vuodesta 1903 vuoteen 1957 se oli Euroopan viimeinen leprasiirtola. Kreetalaiset, jotka sairastuivat lepraan — pirullinen, raajoja syövä sairaus — vietiin tänne pakkomajoitukseen. Heille rakennettiin oma kylä, oma kirkko, oma posti. He elivät, rakastuivat, kasvattivat lapsia ja kuolivat tällä saarella, joista monet eivät enää koskaan astuneet manterelle. Kun saari avattiin 1957, jäljelle jääneet asukkaat eivät uskaltaneet lähteä — saari oli ollut heidän kotinsa kymmeniä vuosia.

Mutta tarina on vielä syvempi. Kun astut veneestä saaren rannalle ja katsot kapeaa salmea, joka erottaa Spinalongan Kreetan pääosasta, katsot uponnutta antiikkikaupunkia. Salmen pohjalla makaavat antiikin Olouksen rauniot — vanhan doorilais-roomalaisen kaupungin, joka vajosi mereen 200-luvulla maanjäristyksessä. Snorklaajat näkevät vielä rakennusten muurinkulmia, marmoripylväitä, lattialaattoja. Olouksen jumalatarpatsas, vanha kuin Knossos, on edelleen jossain siellä alhaalla.

Olousilla oli oma legendansa. Asukkaiden mukaan kaupunki oli rakennettu nymfistäydelle, joka oli rakastunut paimenpoikaan. Kun nymfi kuoli, koko kaupunki vajosi suruun — ja sitten oikeasti vajosi, mereen. Se on tarina jonka kreikkalaiset ovat kertoneet kahta tuhatta vuotta. Käytännössä on luultavasti totta vain se että maanjäristys laski rantaviivan vajaaksi metriksi.

Eloundan rannalta voit kävellä matalassa vedessä saaren puolelta sen vanhan kalasammioon asti, johon roomalaiset kasvattivat kaloja patriiseille. Patosaareke on vain 30 cm vedenpinnan alla. Sen takana, syvemmässä vedessä, alkavat Olouksen rauniot. Tarvitset snorkkelisetin nähdäksesi mitään. ::

Spinalongan kylätie on todellinen, oikeasti vielä pystyssä oleva pieni leprapotilaan kylä. Kun kävelet sitä pitkin, kuvittele että täällä asui ihmisiä, jotka eivät päässeet enää koskaan kotiin. Yksi heistä oli kreetalainen tyttö Eleni, joka eli täällä 30 vuotta. Victoria Hislop kirjoitti hänestä romaanin Saari vuonna 2005 — kirja, jonka monet kreetalaiset perheet lukevat ennen tänne tuloa. ::